Tampereen Sävelen saldo

Ei voi olla totta! Slavonic Tractor voitti Tampereen Sävelen kuorokatselmuksessa kolme kultaleimaa ja 1500 euroa! Grand prix -palkintoa ei tänä vuonna jaettu, joten tulos oli paras mahdollinen. Kolme kultaleimaa saivat myös Akademiska Sångföreningen ja etenkin meihin vaikutuksen tehnyt Hämäläis-Osakunnan Laulajat. Hyvä opiskelijakuorot! Ja hyvä Turku: Brahe Djäknar sai kaksi kultaleimaa ja Aino-kuoro yhden kultaleiman.

Mutta siis. Olemme kolmen kultaleiman arvoisia. Aivan hämmentävää! Tuomariston bulgarialainen edustaja tuli henkilökohtaisesti kehumaan soundiamme ja sanoi, ettei edes Bulgariassa moni kuoro pystyisi laulamaan Pilentse pee -kappaletta niin kuin me. Hän sanoi, että se on bulgarialaisen kuorokirjallisuuden vaativimpia teoksia, ja että soundimme on todella autenttinen. Myös monet aivan vieraat ihmiset tulivat kehumaan meitä jopa kaduilla. Uskomatonta!

Vaikka pari kilpailua on jo aiemminkin voitettu, tämä voitto tuntuu makeimmalta. Raadissa oli kovia kuoroalan ammattilaisia, ja jätimme sellaisia myös kisassa taaksemme. Varsinaista palautetta ei vielä saatu, mutta tuomariston puheenjohtaja Matti Hyökin puheista oli ymmärrettävissä, että meillä niin sanotusti paketti toimi: kuorollamme on selkeä konsepti, ohjelmisto on hyvin valittu, laulajat ovat taitavia ja pieni kuoromme johtaa itse itseään.

Varsinaisen kilpailun lisäksi osallistuimme myös muihin Tampereen Sävelen rientoihin. Lauluyhtye Rajattoman Jussi Chydeniuksen ja Real Groupin Anders Jalkéusin lauluyhtyeklinikasta saatiin paljon hyviä vinkkejä porukkamme harjoittamiseen ja toiminnan käytännön pyörittämiseen. Improvisointi Soila Sariolan kanssa oli puolestaan luovuutta kutkuttelevaa ja ajoittain myös nauruhermoja hytkyttävää.

Festivaalien aikana oli useita konsertteja. Kävimme kuuntelemassa norjalaista Trio Mediaevalia, kolmen naisen lauluyhtyettä, joka lauloi osia keskiaikaisesta messusta museokeskus Vapriikissa. Konsertti oli todella meditatiivinen. Philomela puolestaan esitti Tellu Turkan säveltämän teoksen Kädetön neito, jota voisi ehkä kuvailla enemmänkin musiikkinäytelmäksi kuin kuoroteokseksi. Teoksessa oli paljon upeita tunnelmia ja dramatisoinnissa oli hauskoja ideoita, mutta kaikkiaan teoksesta jäi kaipaamaan jonkinlaista huippukohtaa. Lauantain karonkassa esiintyivät beatboxaaja Indra ja Club for Five, joka oli kyllä massiivisesti parempi kuin kolme vuotta sitten, kun kuulin yhtyettä viimeksi.

Nyt lienee paras vetäytyä sulattelemaan uskomatonta menestystä. Kohti uusia seikkailuja!